Tunnustan, että ostin tänään pelottavan kalliit nahkasaappaat. Olin sitkutellut tähän asti kolme vuotta vanhoilla kävelykengillä ja päätin että nyt saa riittää. Kantalaput muistuttivat liiskattua lakritsia ja kannat olivat jo puoliksi irti. K'Roadin sateen liukastamilla laatoilla saatoin aina tuntea kengänkantojeni joustavan pari senttiä eestaas painoni alla.Tästä kaikesta huolimatta 130 dollaria on hirveä hinta kengistä. En tiedä viitsinkö kertoa Samille, kun sen mielestä mulla on valtavasti kenkiä. Samihan ei tätä blogia lue. Mutta lasketaanpa: 4 sandaalit, 1 lenkkarit, 1 aerobickengät ja ne hajonneet kävelykengät. Mikä kokoelma. Näistäkin 2 sandaalit ovat seulana ja 2 niin hienot ja hiertävät ettei niillä voi kävellä.
Ensimmäiset kaksi viikkoa minulla on ollut töissä kivaa. Projektit ovat vaihdelleet mukavasti ja tekemistä riittää. Yritän laittaa jotain esille myös tänne kun saan aikaiseksi. Kerrankin on homma, jossa ei tarvitse työn valmistutttua kyyristellä kuukausikaupalla kunnes tuote on markkinoilla ja siitä saa puhua. Saan mainostaa TEAR Fundin toimintaa niin paljon kuin ikinä jaksan. Viikko sujui sulavasti. Vain painon kanssa tuli pientä kahnausta, kun hätiköivät ja haaskasivat yhdet ylimääräiset painolaatat. No minähän tietysti sanoin, että ottaa silmän käteen ja katsoo – tai jotain sinne päin. Paino ei myöntänyt virhettään, mutta pudotti hintaa. Rachel oli tyytyväinen, kun hoidin puhumisen hänen puolestaan. Se inhoaa konflikteja ja tekee kaikkensa välttääkseen niitä. Enhän minäkään niistä pidä, mutta kärsisin varmaan enemmän jos joutuisin pitämään suuni kiinni ja hymyilemään. Meitä on niin joka lähtöön.
Ensi maanantaille sovimme toimiston siivouksen ja uudelleenjärjestelyn. Kaikki osaston miehet on hälytetty etukäteen kantamaan laatikoita, koska Rachel ei saa nostaa mitään (kun on raskaana) ja minä olen pieni ja heikko (laiska). Olen kuitenkin tehnyt tarkat piirrustukset siitä, mihin tavarat ovat menossa ja katson mielelläni päältä, että ne löytävät paikalleen. Aivot ovat ihmisen tärkein lihas – tai jotain sinne päin.
Eipä sinulla kovin paljonkaan ole kenkiä. Englantilaiset ovat ihan eri maailmasta kuin suomalaiset tuon kenkien omistamisen suhteen: Isäntäperheeni äidillä on satoja eri kenkiä. (käyttää ehkä pariakymmentä niistä, eli osa tottakai vanhoja jo tai menneet muodista tms, mutta omistaa ne kuitenkin.) Joka päivä sillä on eri kengät jalassa, se omistaa kyllä tosi nättejä kenkiä.
ReplyDeleteMulla on ehkä kuudet, ja niistä kolmet halpakengät ovat reiälliset ja ne joudun heittämään roskiin.
Olen ihan tyytyväinen kyllä näinkin, yhdet kengät voisin ostaa, jonkinlaiset ballerinat.
Onhan tuo sun kenkien hinta aika paha, mutta ethän sä taida kovin usein holtittomasti shoppailla. ;)
Hehehe - näkisitpä kenkävarastoni. En osaa sanoa montako paria minulla on, ehkä 50? Huh, en kyllä rupea laskemaan, On sisäkenkiä ja ulkokenkiä, lenkkareita, sandaaleja, korkokenkiä, talvisaappaita, kumisaappaita... Saapas näkee mitä kenkä tekee.
ReplyDeleteKorjasin sen linkin, olipa hyvä, että huomasit ja kerroit mullekin! :) Oli epähuomiossa tullut väärä osoite. Tykkään tästä blogista, ehkä siksikin kun asutaan molemmat nyt ulkomailla (minä tosi väliaikaisesti tosin), ja itse asiassa ollaan varmaan kaimoja.. ;)
ReplyDeleteKiitos, piti oikaista että kaikki halukkaat löytävät perille :D Kaimojen täytyy pitää yhtä, meitä on niin vain 3000...
ReplyDeleteMoi a n y
ReplyDeleteVaikka on vähän myöhässä mutta halusin onnitella uudesta työpaikasta. Hienoa kun sait työtä, josta oikeasti nautit. Hyvä näköinen saappaat, kai muistit ottaa parin etkä vain yhden kappalen saappaan. Nyt sinulla on lisää harrasusta kun pitä vahata kunnolla nämä saapat. Jos oikein muistan suomalainen mies nöyrästi vahaa vaimon kenkiä vaikka ei jaksaisi huolehtia omasta pukeutumisestaan aina kunnolla.
AryAn