Jo toisena päivänä joululoman jälkeen Rebekah'n sietokyky repesi, hän hiipi tuttuun tapaan huoneeseeni ja veti pariovet perässään kiinni. Rebekah totesi huolestuneena, että Mary on nykyään kotona hänen ykköspuheenaiheensa. Aviomies alkaa jo kyllästyä. Tiedän, että Rebekah on sosiaalisesti minua lahjakkaampi (juoruiluun taipuvainen) joten kysyin, onko hänen mielestään muilla ihmisillä vaikeuksia työskennellä minun kanssani. Sain vastaukseksi pitkän listan ihmisistä, joilla on suuria vaikeuksia työskennellä Maryn kanssa. Sain sellaisen käsityksen, että minun luonteenvikani eivät juuri nyt ole pinnalla sosiaalisissa ympyröissä. Tiedän, että puhelinvaihteen tytöt lyövät aamuisin vetoa, sanonko huomenta vai murisen. En ole aamuihmisiä, mutta ilmeisesti muuten ihan siedettävä. En siis aio uskoa Maryn syytöksiä vaan tuudittaudun omaan siedettävyyteeni.
Pientä taustaa toimistohirviöstä: Mary on keski-ikäinen intialaisnainen, eronnut ja kahden lähes aikuisen yksinhuoltaja. Hän on asunut Uudessa-Seelannissa viisi vuotta, mutta ei ollut tehnyt palkkatyötä moneen vuoteen. Mary päätyi TEAR Fundin vapaaehtoisten avustajien koordinaattoriksi tekemällä itse muutaman kuukauden vapaaehtoistyötä organisaatiossa. Marylla on muistaakseni kaksi maisterintutkintoa, toinen Intiasta, toinen täältä. Hän on opiskellut taiteita, loukkaantunut joskus menneisyydessä verisesti saamastaan kritiikistä (voin hyvin kuvitella) ja lopettanut maalaamisen. Mary vaikuttaa työasioiden ulkopuolella aivan ihanalta ihmiseltä. Muistan, kuinka kävin sen kanssa mukavia keskusteluja lounaspöydässä ja ajattelin, että onpas sydämellinen nainen. On se sitten kumma juttu. Nicest person I've ever hated, kuten epävirallisesti häntä kutsumme.
Kaikki, jotka eivät ole lukeneet Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli -kirjaa – haastan teidät rukoilemaan työkaverini puolesta! (Jos olet lukenut kirjan ja sitä mieltä, että narsistisen luonnehäiriö on parantumaton ja vie suoraa tietä helvettiin. No... siihen en osaa sanoa mitään. Puhukoon Raimo omasta puolestaan)
Heippa!
ReplyDeleteEipä tarvitse käydä kirjastossa kun ihmissuhdenovellia pukkaa täältä ihan täysillä. Harmi että joudut työskentelemään moisen narsistin kanssa. Mutta olen hengessä mukana ja täältä kaukaa poissa ikävistä tapahtumista seuraan tarinan kulkua suorastaan nauttien..mutta kaikki sympatiani on siun puolella ja lupaan koittaa rukoillakin. Ja kerro lisää, kuvauksesi on tosi herkullista!
Hei Ullaseni,
ReplyDeleteAivan mahtavaa, että takkuileva elämäni tuottaa viihdettä jollekulle! Yritän päivittää ahkerasti, että säästäisin sulta kirjastossa käynnin vaivan. Ainakaan ei tarvitse seiskalehteä tilata, eihän?