Viimeinen työpäiväni oli hiljainen ja tylsä. Sain vielä viime hetkellä pari hommaa, jotka ehdin saattaa jonkinlaiseen vaiheeseen. Mary ei pistäytynyt enää toimistossa. Sami haki minut pois kuolevine huonekasveineni. Perjantai-iltana Sally tuli käymään. Yritimme selvittää, miksi en pystynyt sulattamaan viime sunnuntain jumalanpalvelusta. Tulin siihen tulokseen, että tunsin itseni tirkistelijäksi. Kun kirkossa kehotettiin sairaita nousemaan seisaalleen ja asettaman käsi vaivansa sijannin kohdalle, olisin halunnut peittää silmäni ja juosta. Lähdin siis deodoranttiostoksille, koska en halua tietää mikä ketäkin siellä vaivaa. Olo oli vähän samanlainen, kun joskus nuorempana kun työskentelin vaateliikkeessä ja mummot halusivat esitellä leikkausarpiaan pukukopissa. Keskustelu Sallyn kanssa oli lähes yhtä tukalaa kuin sunnuntain kirkonmenot.
Lauantaina aloin synnyttää omaa käsikirjoitusta. Tiesin jo alusta asti, ettei siitä tulisi erityisen hyvä tai omaperäinen. En kuitenkaan odottanut nauttivani kirjoittamisesta niin paljon. On jännittävää nähdä, mitä päähenkilöille tapahtuu. En ole kirjoittanut vielä 30 sivua, mutta olen jo aikaansaanut hankalan pattitilanteen, johon auttaa vain äkillinen voimasuhteiden muutos. Englanniksi kirjoittaminen on toki hankalampaa kuin tällainen perusbloggaaminen, mutta mielikuvitus voittaa aina todellisuuden.
Itse asiassa taidankin jatkaa käsikirjoitusta... Hyvät päivänjatkot.
mahtavaa että kirjotat! :)
ReplyDeletemistä siun kässäri kertoo? pistä miulle synopsis asap osoitteeseen sami.l@helsinkinet.fi kiitos :D
tarjoudun heti kriittiseksi tueksi kirjoitteluun!
kaikkea hyvää :)
-sami laakso