Kouluvuosi alkaa!

Nyt on se aika vuodesta, kun Happy Feet -kyniä, reppuja ja penaaleja mainostetaan joka kanavalla. En ole vielä saanut omaani, mutta olen valmistautunut huomenna alkaviin opintoihin ostamalla käytetyn t-paidan, jossa lukee 'anti-social'. Tosin ajattelin laittaa sen päälleni vasta parin viikon päästä, ettei se muutu itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Kirkossa sen voisi kyllä sisäänajaa jo saman tien.

Tänään vietimme viimeisen vapaapäiväni ajelemalla ympäri kaupunkia hoitamassa ajokorttiasioita. Minun asiani on Suomen ajokortin vaihtaminen paikalliseen malliin. Koska olen ollut maassa jo yli vuoden, ajolupani on umpeutunut. Saan jatkaa autoilua vasta kun olen tehnyt 60 dollarin 30-kohtaisen teoriatestin, maksanut 67 dollaria Suomen ajokortin käännöstyöstä (siinä on ehkä 10 sanaa!!), näyttänyt passini, testauttanut näköni, poseerannut passikuvassa ja luovuttanut Suomen ajokorttini lopullisesti viranomaisten huostaan. Sami on askelta taempana ja yrittää saada uutta kappaletta kadonneesta (virallisesti varastetusta) Suomen ajokortistaan. Tänään meitä auttoi suomalainen Leila, joka hoitaa Suomen konsulaatin toimia paikallisen mainostoimiston ohessa, vähän niinkuin asiamiespostia. Leila myös kertoi, että Tarja Halonen on tulossa helmikuussa täällä käymään (me luultiiin, että se kävi jo) ja otti meidän osoitteen, jotta voi laittaa kutsua Haloskan tapaamiseen. Onhan presidenttiä käytävä tapaamassa. Vaikka yritin sitä täältä asti äänestää pois virasta niin siellä se vieläkin on. Sellaista sitkeyttä ei voi kuin ihailla.

Huomisaamuna lähden siis luvatta ajelemaan kohti uutta kouluani. Tiekin on uusiutunut, nyt sillan toiselle puolelle pääsee koko matkan yhtä kaistaa. Pahimpien ruuhkien välttelyssä on kuulemma taiteenlaji, jossa kehittyy kun jaksaa kellon kanssa vahdata lähtöaikojaan ja matkan kestoa. Olen valmistautunut myöhästymään enemmän tai vähemmän ensimmäisen viikon. On parempi olla antamatta itsestään liian hyvää kuvaa, ettei sitten myöhemmin tuota pettymystä.

Kävin eilen kampaajalla hankkimassa tasaisemman blondin. Ymmärrätte tämän pienen muutoksen kauaskantoiset seuraukset, kun kerron seuraavan tarinan: Kävelin eilen illalla kotiin kuntosalilta, hikisenä ja lökäpöksyissä. Perääni juoksi noin 16-vuotias kiharapäinen poika. Keskustelu meni suunnilleen näin:
Poika: Hi, excuse me, hi!
Minä: ???
Poika: Would you like to play with us? We have two tennis rackets and... would you like to play?
Minä: Sorry, I don't play tennis. I'm useless on the court.
Poika: So... would you like to play?
Minä: ??? I'd have to take some lessons first. But thanks for asking.
(Tukala hiljaisuus)
Poika: You're hot!
Pojan naamasta näkee, että se on kerännyt kaiken rohkeutensa tähän yritykseen. Se siirtelee jalkojaan kuin maa polttelisi. En haluaisi millään ampua sitä alas. Naurattaa, mutta pakotan itseni vain hymyilemään.
Minä: Thanks. See you around!
Käännyn ympäri ja kuulen vielä hiljaisen 'Nice boobs'.

Niinpä. Tukka hyvin, kaikki hyvin.