Kissa kiitoksella elää, enkä minäkään juuri muuta tarvitse. Kun Paula kehaisi kirjoituksiani, ajattelin että täytyypä päivittää taas blogia. Tapahtumistahan ei ole pulaa, elämäni on muuttunut yhtäkkiä niin hurjaksi härdelliksi, että ihan hirvittäisi sivusta seurata. Kun on kyydissä sitä ei niin huomaa.
Tiistai oli vapaapäivä, jonka käytimme grillaamiseen. Rahan puutteessa ostimme salaattia, kurkkua, maissia ja makkaraa (paprika oli liian kallista). Onneksi vieraat toivat lounaalle mukanaan vaikka sun mitä herkkuja ja simpukoita (kiitos Mari&Mike!) ja illalla saimme veret seisauttavan aterian Katrin ja Brettin luona. Köyhillä on hyvä olla työssäkäyviä ystäviä.
Tänä aamuna luin sähköpostin Lontooseen muuttaneilta ystäviltämme Nikkilta ja Graemelta. Nikkin isä kuoli aivan yhtäkkiä eilen ja he ovat nyt matkalla takaisin Aucklandiin. Tarjouduimme muuttamaan pois asunnosta, jos he haluavat jäädä kotimaahansa. En jaksa huolehtia asuntoasioista tai muustakaan, sillä ei oikein tunnu olevan mitään merkitystä tuon kuolemantapauksen rinnalla. Ajattelin heti, että onpa ihana nähdä taas hyviä ystäviä, vaikka tuntuukin aivan sopimattomalta iloita tällaisesta käänteestä. Itkin marraskuussa, kun he lähtivät. Tajusin, että olisin mieluummin pitänyt ystävät kuin saanut kivan asunnon. Niin se materialismi hellittää otettaan.
Koulupäivä oli tiivis mutta siedettävä. Kuuntelimme tuntikaupalla luentoja ja suunnittelimme ryhmissä tulevaa katuhaastattelua. Pääsen pällistelemään mikrofoni kädessä kameran eteen, mikä on aina hauskaa. Jotenkin kummasti olen päässyt irti siitä 'hävettää, kun ei ole paikallinen aksentti' -ajatuksesta. Jos ei itse tee asiasta numeroa, harva edes viitsii nostaa asiaa esille ihan lyhyellä tapaamisella. Kai sen aksentinkin oppisi, kun kuuntelisi oikein huolella. Tosin suuri osa lähipiiristä puhuu kuka milläkin. Rachel sanoi kerran, että minun englantini kuulostaa 'international boarding school' -kieleltä, jonka jotkut kaverit oppivat opiskellessaan ulkomailla. Sellaista sekavaa yleiskieltä, jolta suomenikin kuulostaa. Maoriopettajaa lainaten: Language is a powerful thing.
Täytyy vielä mainostaa, että meidät (kuten kaikki suomalaiset) on kutsuttu Tarja Halosen cocktail-kutsuille sunnuntaina 18.2. Yritämme löytää Samille puvun kirpputorilta. Naapurit pyysivät meitä samana päivänä krikettiotteluun. En kyllä menisi krikettiä katsomaan muutenkaan, mutta oli kiva vastata, että 'Sorry, but we're been invited to a cocktail party with the president of Finland'. Naapuri vastasi, että 'Hell, ditch the cricket! Can I come, too?'.
No comments :
Post a Comment