Rakkaat ystävät

Ruokakaupassa myydään "Be my Valentine" -kakkuja ja miehet ostavat naisille ruusuja. En saanut kukkia, mutta kahdeksalta illalla käytiin ruokakaupassa ostamassa pieni valmiskakku. Se on juhlaa kahdelle opiskelijalle. Pidän suomalaisesta ystävänpäivästä ehkä enemmän kuin amerikkalaisesta romantisoidusta versiosta. Ei sillä että ikinä saisin kortteja tai tekstiviestejä lähetettyä. Mutta rakastan teitä, jotka olette vuosien varrella sietäneet minua.

Kuten nollatuloilla kuuluukin, ruokavaliomme on kaventunut jonkin verran. Eikä Samin 10-litraa-kerralla-kaalisopassa mitään vikaa olisi. Pahinta on se, että rahaa katoaa vieläkin puolihuolimattomasti jonkinlaiseen mustaan aukkoon. Aukossa vaanivat kahvilat, juoma-automaatit sekä kirjaston ja leffavuokraamon myöhästymismaksut. Karsimalla nämä käsittämättömän typerät menoerät raha ehkä riittäisi paremmin. Valitettavasti on asioita, joista en voi tinkiä: Kavereille tarjoamista, kirpputorilöytöjä ja satunnaisia kolehteja. Kun on kerran tottunut työssäkäyvän ihmisen elintasoon, alaspäin päivittäminen on kuin lehden taittamista Wordilla. Pitää keksiä ihme konsteja ongelmiin, joita toisissa oloissa ei olisi olemassakaan.

Tänään lähdimme kahdeksan hengen tiimissä kuvaamaan katuhaastatteluja (vox pops) Takapunan rannalle. Aiheena oli uimahousujen käyttö (speedos). Nämä Suomessa hyvin suositut uikkarikankaiset alushousut ovat täälläpäin lähes yhtä kummallisessa maineessa kuin ultrakonservatiivisessa Amerikassa. Useimmat haastateltavista suorastaan säteilivät päästessään kameran eteen ja mielipiteet vaihtelivat ääripäästä toiseen. Haastateltavien innostus sulatti oman kankeuteni saman tien. Pienellä flirtillä sai sukupuolesta ja iästä riippumatta hyvin mielenkiintoisia vastauksia. Eräs mies vastasi, että yksi häiritsevimmistä näyistä uimarannalla on hän itse ilman paitaa. Speedot pitäisi kuulemma lailla kieltää. Huomenna pääsemme editointipuolelle naureskelemaan. Valmistaudun nauramaan omalle pärställeni, joka esiintyy sekä alussa että lopussa. Selviydyin vuorosanoistani ihan mukavasti, mutta tukka lensi tuulessa ja silmiä kivisti auringonpaisteessa. Olen iloinen, että kaikki ryhmäläiset selviytyivät tehtävistään kunnialla. Olemme hakanneet toisiamme selkään ja vakuuttuneet tiimimme paremmuudesta, mikä on sekä mahtavaa ja tarpeellista että täyttä paskaa. Keskityn edelliseen, sillä ryhmähenki on paljon tärkeämpi kuin 90 sekunnin haastattelupätkä.

Tavoitteeni on sosiaalisempi elämä ja riippuvuus toisista ihmisistä. Tämä on aivan mahtava ala. Jos yksi kaatuu, kaikki kärsivät. Et voi varmistua hyvästä lopputuloksesta tekemällä kaiken itse. Voit ainoastaan auttaa sen yhden pystyyn ja tukea jos osaat. Suosittelen kaikille itseensä tyytyväisille.

Haaste: Jos olet ystäväni, laita kommentti! Haluan laskea, kuinka monta teitä on jäljellä ...