Meikä sai töitä!

Tänään Punaisesta kaktuksesta vihdoin soitettiin... Pyysivät käymään perjantaina työluvan ja veronumeron kanssa. Ensin tehdään muutaman viikon freelance-sopimus ja katsotaan miten sovin porukkaan. Saan aloittaa ensi maanantaina! Kysymys ei siis ole etätyöstä vaan saan lähteä joka aamu ihan oikeasti töihin!! Kun lähdin Suomesta en uskonut, että hinkuisin näin kovasti töihin... En usko että kysymys on niinkään valtavasta tarpeesta suunnitella jugurttipurkkeja vaan siitä, että kokisi kuuluvansa yhteiskuntaan ja olevansa hyödyllinen. Jos ei tee työtä, ei ole mitään järkevää oikeutusta olemassaololle. Ainakaan sille lorvimiselle, mitä olen viime viikot harrastanut. Jotain siis täytyy tehdä. Sitäpaitsi Frendien katsominen ja kuntosalilla käynti eivät millään riitä aktivoimaan vuorokauden jokaista tuntia.

Jos eivät siis tarjoa aivan järkyttävän huonoa palkkaa hamaan ikuisuuteen asti, otan perjantaina virallisesti työn vastaan. Onnittelukortteja saa lähettää osoitteeseen 11D / 109 Vincent St. Auckland. Sami vaikuttaa tyytyväiseltä ja toivoo, että tienaisin jatkossa meidän molempien puolesta ja hän voisi toimia kotigigolona. Ensi viikko olisi muutenkin ollut Samin ruokaviikko, mutta siitä eteenpäin minun ei tarvitse enää laittaa ruokaa (kuuluu sopimukseen). Olen ahkera välttelemään tiskausta ja ruoanlaittoa joten järjestely toimii hyvin.

Tänään me mennään seurakunnan TalkKiwi -keskusteluryhmään harjoittelemaan enkkua. Ja pääsen kertomaan kaikille että olen saanut töitä... Tähän vielä lopputuuletus: :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D :-D !!!!!!!!