Tänä viikonloppuna päätimme tehdä muutakin kuin hengata kotona ja katsoa elokuvia. Perjantaina hengasimme naapureiden olohuoneessa ja katselimme telkkaria. Kävimme myös kiipeämässä kerrostalon katolle - oikeastaan vain pari kerrosta ylöspäin, mutta maisemat olivat hienot. Katolla kiipeily on juuri niitä asioita, joista nauttii itse asiassa enemmän sen jälkeen kun kaikki asianosaiset ovat laskeutuneet alas. Inhoan katsoa, kun ihmiset roikottelevat jossain reunalla. (Kuvassa Sami seuraa, kuinka jalat vajoavat hiekkaan kun seisoo pitkään rantavedessä.)Lauantaina lähdimme käymään Waiheke-saarella. Se on tuossa Aucklandin edustalla, 40 minuutin lauttamatkan päässä. En itse jaksa lukea matkakertomuksia, joten harpon tämän reissun yli lyhyesti. Vuokrasimme törkykalliin auton (joka oli Mazda!) ja ajelimme sillä ympäriinsä. Pysähdyimme parilla rannalla ja viinitilalla. Kaadoimme spritet maahan jotta saatoimme ostaa pullon täyteen bulkkiviiniä 5 dollaria litra. Se oli ihan hyvää kun ei viinistä mitään ymmärrä. Kolmea lajiketta sekaisin..? Nuuhkin ja maistelin tietäväisen näköisenä muitakin viinejä ja ostin pullon Chardonnayta :) Viinitilan isäntä väitti, että joku suomalainen oli voittanut olympialaisten hiihdossa. Jälkikäteen emme löytäneet asialle vahvistusta.
Lauantai-iltana lähdimme vielä käymään ilmaisessa ulkoilmakonsertissa. Samia väsytti, mutta tilasin tunkkaisen ja edullisen economy-taksin ja raahasin mieheni kuuntelemaan 70-luvun hittejä, joista en ollut kuullut ainuttakaan. Täällä on varmaan ollut ihan eri 70-luku. Tai mistä minä tiedän, synnyin 80-luvulla. Mari ja Mike olivat sukuineen ja perheineen paikalla ison viltin kanssa. Muut kuulijat olivat vielä paremmin varustautuneita. Perheet tarjoilivat itselleen kolmen ruokalajin illallisia kylmälaukuista ja termoksista. Joillakin oli grilli mukana, useimmilla tuolit ja pöydät. Suomalaiseen festariperinteeseen verrattuna tapahtuma oli hämmästyttävän siisti ja lähes alkoholiton. Tottakai väki oli vanhempaa kuin Ankkarockissa, mutta verrataan nyt vaikka Puistobluesiin, jossa viisikymppiset seilaavat umpitunnelissa ja lapset rääkyvät. No ei verrata, ei se ole reilua. Suomi on kylmä ja raakile pieni maa Venäjän kyljessä, ei siellä ole helppoa olla selvin päin :)
Nyt täytyy mennä nukkumaan että huomenna jaksaa lähteä töihin (!) Heihei rakkaat suomalaiset! Loppukevennyksenä kuva Waiheken rannalta. Ylpeä omistaja laskee venettä vesille...
No comments :
Post a Comment