Iänikuiseen emäaiheeseeni työnhakuun liittyen on tänään tapahtunut jonkin verran. Aamulla työnvälitystoimistosta soitettiin ja sanottiin, että olisi viikon keikka jossain toimistossa Penrosessa. Sain osoitteen ja lupasin soittaa takaisin kun olen selvittänyt miten sinne pääsisin (kun ei ole autoa ja busseihin ei voi luottaa). Katsoin paikallisesta reittioppaasta - joka ei ole yhtä hyvä kuin YTV:n, täytyy sanoa - ja näytti menevän yksi bussi tunnissa, 44 minuutin matka yhteen suuntaan. Kun vihdoin sain agenttini kiinni, hän oli sitä mieltä ettei kannata niin kauas lähteä. Kyllä lähempääkin löytyy töitä. Jankutin että menen vaikka kaksi tuntia bussilla jos nyt vain pääsen tekemään jotain. Mutta ilmeisesti paikka oli jo annettu jollekin toiselle. Hautauduin 3 tunniksi sohvaan katsomaan Frendejä (tänään tuli tuotantokausi 9 postissa!).
Vähän myöhemmin sain viestin Red Cactus -nimisestä yrityksestä, jossa kävin työhaastattelussa viime viikolla. Maha meni kuralle jo kun luin lähettäjän nimen. No, päätöstä ei tietystikään ole vielä tehty vaan siitä keskustellaan huomenna. Kysyivät milloin voisin aloittaa, jos sattuisin tulemaan valituksi. Vastasin totuudenmukaisesti, että olen käynyt useammassa haastattelussa mutta haluasin nimenomaan heille töihin. Eli odotan vastausta kaktuksesta ennen kuin otan vastaan mitään muuta työtä. Toivottavasti ei tule mitään huikean hienoa eteen etten joudu syömään sanojani. Hölmö toivomus.
Huomenna on joka tapauksessa kaksi haastattelua, toinen siellä isossa toimistossa parinsadan metrin päässä. En tiedä onko siellä paikkaa edes auki, mutta jos maailmantärkein ja kiireisin luova johtaja suostuu tekemään minulle tilaa aikatauluunsa niin kai siellä jonkinlainen vaje on. Toinen haastattelu on vain satunnaista freelanceria hakevassa firmassa. Kivaa pakkaussuunnittelua tekevät, muuten en menisikään. Olen ihan kyllästynyt näihin uteliaisiin... No, osa on ihan ystävällisiä. Keskellä metsää olevan toimiston AD oikein kirjoitteli viime viikolla ja kysyi kuulumisia.
No comments :
Post a Comment