Laajakaistayhteyksien suhteen Uusi-Seelanti on kymmenen vuotta Eurooppaa jäljessä. Se ei sinänsä ole syy haukkua yhtä palveluntarjoajaa, mutta omasta ja muiden kokemuksesta voin sanoa että Telecom Xtra Broadband on surullisen huono. Sen lisäksi että modeemin toimitusta piti odotella viikko juosten postista toiseen, itse yhteys on kallis ja rajoittunut. Koko maassa ei ole tarjolla laajakaistaa, jossa ei olisi jonkinlaista käyttörajoitusta. Kun tietty latausmäärä on tullut täyteen, yhteys putoaa vanhan modeemiyhteyden tasolle seuraavan laskutuskuukauden alkuun asti. Meillä tuo määrä on tällä hetkellä 1 GB, joka tuli täyteen ensimmäisen kahden viikon aikana. Tästä johtuen Skype-puheluita ei voi soitella vähään aikaan. Omaa tyhmyyttämme tilata tuo yhden gigabitin rajoittunut liittymä - johtui sekä hinnasta että myyjän vakuutteluista ("Ette voi mitenkään tarvita enempää"). Eikä tässä mitään leffoja olla latailtu...
Mutta yritämme vaihtaa palveluntarjoajaa. Telecomista emme pääse eroon, koska laajakaistaa varten on pakko olla lankaliittymä, joka maksaa saman verran kuukaudessa. Yhteensä rajoittunut nettiyhteys siis kustantaa noin 45-50 euroa kuussa.
Kuulostaa hieman Espanjan-meiningiltä... Luin jostakin, että täällä Espanjassa on maailman toiseksi kallein laajakaista, enkä juuri hinnan vuoksi ole sellaista vielä hankkinutkaan (halvimmillaan tietääkseni n. 50 euroa kuussa), eli jos tämä nyt yhtään lohduttaa, täällä päin maailmaa rutkutellaan modeemiyhteydellä, jonka nopeus on 33,6 kbps...
ReplyDelete