Historian oppitunti

Kävin Blogilistalla katsomassa, lukeeko kukaan blogiani. ja voi! Minulla on 17 tilaajaa! Koska olen epäsosiaalinen ja epäsuosittu työnarkkari voin sanoa suoralta kädeltä, ettei minulla ole seitsemäätoista ystävää. Vaikka laskisin kaikki kevyemmätkin tuttavuudet ja muutaman sukulaisen niin ei silti ole. Minulla on siis ulkopuolisia tilaajia. Tervehdys teille! Ja koska ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä tähän päivään johtaneista vaiheista, tässä elämäni käännekohdat:

1. Opin itsekseni lukemaan viisivuotiaana. Isäni on harmissaan, että lapsuus loppuu liian aikaisin.
2. Ekaluokalla biologiankirjani jää vahingossa kotiin. En voi kuvitellakaan meneväni tunnille ilman sitä. Järjestän kohtauksen, panikoin ja pakotan vanhempani hakemaan sen.
3. Noin kymmenvuotiaana luen kaikki Enid Blytonin kirjat. Haluan ehdottomasti papukaijan.
4. Noin kymmenvuotiaana saan kaksi nymfipapukaijaa. Ne eivät opi puhumaan.
5. 11-vuotiaana päätän ryhtyä kirjailijaksi. Kirjoitan 72-sivuisen kirjan isin Amstrad kuusnepalla. En tiedä, että pisteen jälkeen tulee välilyönti.
6. 13-vuotiaana harkitsen ensimmäisen kerran verkkareiden vaihtamista farkkuihin.
7. 14-vuotiaana seurustelen kaksi viikkoa. Jätän pojan, koska seurustelu tuntuu niin luonnottomalta. Pojasta tulee myöhemmin taikuri.
8. 15-vuotiaana kiipeän yöllä sisään oman huoneeni ikkunasta. Romahdutan samalla kirjoituspöydän ja tiputan kaktuksen lattialle.
9. 16-vuotiaana muutan pois kotoa jotta pääsisin taidelukioon. Leikkaan lehdistä reseptejä ja liimaan ne vihkoon.
10. 17-vuotiaana muokkaan näytelmäkäsikirjoituksen ja esiinnyn puputyttönä teinipojan alitajunnassa. Yleisö on hämmentynyt, mutta lavasteiden takana nauretaan joka vitsille.
11. 18-vuotiaana valvon parinkymmenen leiriläisen nuotiolla Pennsylvanian metsissä. Katson, kun diabeetikot ahtavat napansa täyteen vaahtokarkki-keksi-banaani-suklaa-mössöä.
12. 19-vuotiaana löydän miehen, joka haluaa kiertää maailman. Menemme naimisiin ulkona, tammikuussa ja sataa vettä.
13. 20-vuotiaana päätän opiskella mieluummin Vantaalla graafiseksi suunnittelijaksi kuin Torniossa kuvataiteilijaksi.
14. 21-vuotiaana olen jo tajunnut, ettei kuvataiteilijoilla ole maailmassa mitään virkaa. Pääsen kesägraafikoksi STT:lle.
15. 23-vuotiaana ostan mieheni kanssa vanhan omakotitalon maalta. Sen remontoiminen vie seuraavat kaksi vuotta.
16. 24-vuotiaana valmistun ja saan töitä mainostoimistosta. Ajan Fiat Puntolla yli 40 000 kilometriä.
17. Samoihin aikoihin alan ymmärtää, miksi maaseudulla on paljon vähemmän ihmisiä kuin kaupungissa.
18. 25-vuotiaana päätän mieheni kanssa myydä talon ja muuttaa Uuteen-Seelantiin.

(päivitetty myöhemmin...)
19. 26-vuotiaana työskentelen avustusjärjestön graafikkona ja ymmärrän, ettei edes työn merkityksellisyys riitä. En halua olla graafinen suunnittelija.
20. 27-vuotiaana opiskelen vuoden elokuva-alaa. Se vie mennessään.
21. 28-vuotiaana palaan Suomeen järjestämään 48 tunnin elokuvakilpailun kotimaassa. Saan kuulla muuttuneeni.

18. maaliskuuta 2009 täytän 29 ja minulle saa lähettää Fazerin sinistä!!!