Yritykseni lukea päivittäin Raamattua on kärsinyt säännöllisesti tappiota. Olen kuitenkin löytänyt uudestaan päivän sanan netin välityksellä. Kun sen kiskaisee kolmena käännöksenä, saattaa innostua ainakin kerran viikossa lukemaan vähän lisääkin alkuperäisestä lähteestä. Viime sunnuntaina seurakunnassa oli vieraileva puhuja Shirley Carpenter, pieni mustalaisnainen jenkeistä. Hänen puheensa herätti pitkään uinuneen ajatuksen siitä, mihin aion elämäni käyttää.
Ehkä joillekin passaa käyttää elämänsä vaikka autojen maalaamiseen tai hiekkapuhaltamiseen. Eihän siinä ole mitään väärää. Eikä pitäisi olla keksipakettien suunnittelemisessakaan. Jos ei oteta huomioon väestön lihomista ja syytetä mainostoimistoja osavastuullisina herkkujen myynnin kasvusta. Mutta rehellistä työtä se kuitenkin on eikä mitään mafiaa. Minua vain vaivaa jatkuvasti se, että suunnittelen ulkokuoren enkä sisältöä. Tämä ei tarkoita, että haluaisin suunnitella itse keksejä. Haluaisin vain löytää jotain sisällökkäämpää tekemistä. Tähän voisi nyt ehdotella kaikkea sairaanhoitajasta puutarhuriin, mutta itse asiassa tiedän ihan tarkkaan mitä haluaisin tehdä. Haluaisin käsikirjoittaa, ohjata ja leikata filmejä. Elokuvia ja dokumentteja. Alan vähitellen tajuta, että pakkausten suunnittelu ei vie minua yhtään lähemmäksi tätä unelmaa. Minua vaivaa suunnattomasti ajatus, että elämäni valuu parhaillaan hukkaan. Näen vaivaa päästäkseni eteenpäin, vaikken ole edes kääntynyt oikeaan suuntaan.
Jos ryhdyn opiskelemaan täällä, kaikki rahamme menevät vuoden tutkintoon ja elämiseen. Koska Samilla ei vielä ole edes työpaikkaa, ajattelin ensin osallistua vaikka viikon kurssille. Seuraava olisi heinäkuussa. No, nyt täytyy laittaa aamupalaa ja lähteä töihin. Ehkä tänään kertovat, haluavatko minun jatkavan hommia ensi viikolla.
Ok! Tehdaan diili.
ReplyDeleteSina teet rainat mina teen musiikin.
Koska lahetat mulle ensimmaisen savellettavaksi?
Laita dokkari 2 minuutin patkiin ja laheta mulle Sorenson Video 3 formaatissa koossa 320x240.
Saku