Synttäritunnelmia

Sami oli järjestänyt koko syntymäpäiväni täyteen yllätyksiä, aamusta iltaan. Aamiaispöydässä sain avata kuoren, josta löytyi Aucklandin hupipassit molemmille. Niillä pääsee neljään eri kohteeseen - Antarktiksen maailmaan, vulkaaniselle saarelle, huvipuistoon ja Skytoweriin. Aamupalan jälkeen lähdettiin ensimmäiseen, katsomaan pingviinejä. Valitettavasti niitä ei päässyt katselemaan niin pitkään ja läheltä kuin tavallisessa eläintarhassa. Pingut asuivat maan alle rakennetussa valtavassa pakastimessa ja niitä mentiin katsomaan pienellä junalla. Kun on nähnyt mainion animaation Madagaskar, alkaa väkisinkin kuvitella, mitä pingviinien päissä oikein liikkuu. Niillä on mainio tyyli sukeltaa vedestä rannalle kuin kanuunasta ammuttuna. Kävimme myös kävelemässä läpi vedenalaisen tunnelin, jonka seinien läpi näki erilaisia haikaloja ja muita kaloja. Muut kalat olivat kyllä akvaarion eri osastolla turvassa hainhampailta. Rauskut uivat isossa avoakvaariossa ja ihmiset silittelivät niiden limaista pintaa.

Pingujen jälkeen palasimme kaupunkiin ja sain valita kahvilan. Ostimme kaksi runebergin tortun näköistä leivosta. Menin odottamaan pöytään kun Sami maksoi. Katsoin ihmeissäni kun tarjoilija juoksi yhden asiakkaan luokse, pummasi sytkärin ja juoksi takaisin. Ehdin jo selittää Samille silmät pyöreinä mitä juuri näin, kun leivokseni tuotiin pöytään ja sen keskellä lepatti pieni kynttilä. Kadulla oli käynnissä mielenosoitus nuorison alhaisia palkkoja vastaan. Täällä mäkkärin vuoropäälliköt ovat yhä useammin yläasteelaisia ja saavat paljon huonompaa palkkaa kuin vanhemmat tyypit. En tiedä pitäisikö olla enemmän huolissaan huonoista palkoista vain ylipäätään siitä, että yläasteelaiset raatavat joka ilta ja viikonloppu rasvankäryssä. Ei meidän tarvinnu, saatiin juosta vapaina kylällä.

Päivän kolmas yllätys oli pieni lappu Samin taskussa. Hän oli tehnyt huolellisen hintavertailun ja löytänyt parhaan videokameratarjouksen. Pääsin ensin testailemaan kameraa liikkeessä ja sitten ostamaan sen mukaani! Merkki on tuttu Canon, mutta malli vähän hienompi kuin se jota viimeksi käytin. Menimme kotiin lataamaan akun ja valmistelemaan mini-DV-nauhan. Olen hinkunut videokameraa jo monta viikkoa, että pääsisin harjoittelemaan editoimista.

Sami huijasi minua illan ravintolan suhteen. Pienen italialaispaikan sijasta meillä olikin varaus Skycityn 300 metrin korkeudessa pyörivään Orbit-ravintolaan. Paikkaan on yleensä pitkät jonot, mutta onnekkaan peruutuksen ansiosta Sami oli saanut meille pöydän. 1,5 tunnin aikana ravintola pyöri akselinsa ympäri pari kertaa. Tuli hämärää ja kaupungin valot syttyivät. Söin elämäni parasta perunavelliä (!) jossa oli grillattua valkosipulia, sinihomejuustoa ja tryffeliöljyä ja pääruoaksi minttu-couscous-paprikoita, chilihilloa ja kesäkurpitsapihvejä - ja lasi kallista Chardonnayta. Jam... Testasimme videokameraa kuvaamalla maisemia. 20-kertaisen zoomin läpi näimme oman parvekkeen, naapurin pinkin lakanan kuivamassa telineen päällä ja omat verhomme. Soitin naapureille ja saimme videolle vaikeasti tulkittavaa liikehdintää pinkin lakanan tuntumassa.

Takaisin tullessamme Sami työnsi minut hoitoon naapuriin ja meni valmistelemaan jotain. Puolen tunnin päästä minut, Mandy ja Jason kutsuttiin synttäreille. Pöytä oli täynnä herkkuja ja Samin ehkä seitsemäs yllätys oli Uuden-Seelannin versio Pictionarysta. Pelasimme ensin kaksi kierrosta, joista Sami ja J voittivat kummankin. Sitten Mandy keksi, että Uusi-Seelanti siirtyy tänään talviaikaan. Koska kello siis olikin oikeasti tunnin vähemmän, pelasimme vielä yhden ja voitimme pojat.

Kiitos synttärionnitteluista ja korteista! ja talviajasta sen verran, että käsittääkseni Suomen ja Uuden-Seelannin aikaero on tällä hetkellä 10 tuntia. Eli kun Suomessa on kello 12 päivällä, täällä on 10 illalla. Ehkä nyt on vähän helpompi kohdata Skypessäkin, en tiedä.