Työttömänä taas

No niinhän siinä kävi, että työt loppuivat toistaiseksi. Toimistossa olikin ihmeen hiljaista viimeiset päivät. Saman työmäärän olisi varmaan pystynyt hoitamaan neljä suunnittelijaa kuuden sijaan. Ja Suomessa olisikin hoitanut. Kiireisempiä aikoja on kuulemma luvassa parin viikon sisällä ja lupasivat soitella siinä vaiheessa. Peruspessimistinä päättelin, ettei minulle enää kukaan soita. Yritin siis hyvästellä työkaverit asianmukaisesti. Kaikki vaivautuivat ja ryhtyivät hokemaan, että näemme ihan kohta taas. Jos satun kuitenkin olemaan oikeassa töiden jatkumisen suhteen, viimeinen työpäivä päättyi aika tylysti. Saa nähdä.

Viimeisenä työpäivänä menivät sähköt. Puoli kahdeltatoista sammuivat valot ja tietokoneet. Vessassa piti käydä taskulampun kanssa, eikä eväitä voinut lämmittää mikrossa. Vartin odottelun jälkeen serveriä lähdettiin kantamaan pimenneen kaupunginosan ulkopuolelle, jotta jotkut tärkeät postit saataisiin lähtemään. Me istuimme tunnin verran neukkarissa pelaamassa korttia. Sitten sähköt palasivat ja jatkoin kenguruiden piirtämistä kiltisti puoli kuuteen asti.

Nyt kun aikaa on taas vaikka muille jakaa, ajattelin keskittyä videoeditoinnin opetteluun. On vähän turha olo, kun kukaan ei tarvitse minua töihin. Onneksi rahat eivät ole vielä loppuneet. Voin jatkaa kuntosalilla käymistä ja syödä silloin tällöin sushia ulkona. Sami on jo totutellut työttömän arkeen ja lupasi opastaa minuakin. Tosin sillä on työhaastattelu ensi viikolla. Saattaa päästä pariksi viikoksi järjestämään lasten lomareissuja Waiheke-saarelle tai jotain sellaista.