Ylevästä otsikosta huolimatta kysymys on Census2006 lomakkeesta. Tai oikeastaan kolmesta lomakkeesta. Täällä on jo viikkotolkulla pyörinyt tv-kampanja, jossa ystävällisesti patistetaan ihmisiä yhteistyöhön paikallisen tilastokeskuksen kanssa: "We're going to grow, so we need to know". Mutta vasta kun ovelle koputettiin, aloin ymmärtää miten massiivisesta tiedonkeruuoperaatiosta on kyse. Vaikka emme ole Uuden-Seelannin kansalaisia, laki velvoittaa meidät täyttämään kolme kyselylomaketta - kaksi henkilökohtaista ja yhden yhteistaloutta koskevan. Kokemukseni mukaan Suomessa ei edes pankkilainaa varten tarvitse tehdä yhtä pikkutarkkaa selvitystä.
Eipä siitä mihinkään olisi voinut paeta, kun lomakkeet oikein tuodaan ovelle asti. Jos niitä ei käy täyttämässä netissä (kuten ehätin tekemään), paperit tullaan henkilökohtaisesti keräämään pois parin viikon päästä. Lomakkeessa on myös kohta, jossa voi ilmiantaa kämppäkaverin tai puolison, joka ei aio täyttää omaa lomakettaan. Tämä kaikki kuulostaa äkkiseltään isonveljen valvonnalta, eikä tietysti kaukana olekaan. Mutta kun kävelee ruuhka-aikaan Queen Streetillä ja näkee aasialaisten maahanmuuttajien valtavan invaasion (tähän verrattuna Suomessa ei tapahdu kuin vähäistä MAASTAmuuttoa), voi hyvin ymmärtää miksi ihmisistä täytyy pitää vähän lukua. Huhu kertoo, että tänne tullaan Kiinasta vartavasten synnyttämään. Vauvan kansalaisuuden turvin koko suku voikin sitten anoa oleskelulupaa ja asettua taloksi. (Huom! Minulla ei ole mitään kiinalaisia ja heidän herttaista kuminauhakieltään vastaan. Mielestäni kiinalaiset naiset ovat keskimääräistä kauniimpia, miehet lyhenläntiä ja mitättömän näköisiä).
Tänään on satanut vettä koko päivän. Kampaukseni meni pilalle jo aamuvarhaisella, kun en hoksannut ottaa sateenvarjoa. Töissä oli hiljaista. Muffinssiaamiainen oli tällä kertaa pannukakkuja ja hedelmiä. Niille jotka eivät tiedä, voin vielä kertoa että Bomfunk MCs (tai miten se nyt kirjoitetaan) esiintyy huomenna tuossa viereisellä kadulla. Ei olla menossa kun ei kiinnosta, mutta sunnuntaina bändi tulee ilmeisesti käymään Suomen messustandilla paikallisilla kulttuurifestareilla. Ystävämme Mari on jo pullottanut 25 litraa simaa kyseisiä festareita varten, joten täytyyhän se päästä näkemään. Tiedossa on myös pesäpalloa, lihapullia ja sauna.
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, etten ole ikinä pitänyt erityisesti pesäpallosta. Muistan hyvin nöyryyttävät huutojaot ja vesisateessa uivan hiekkakentän. Osa koulun oppilaista pelasi puoliammattimaisesti jossain paikallisessa seurassa ja otti joka pelin kuolemantosissaan. Liikuntatunneilla nyt ei muutenkaan hauskaa pidetty, mutta pesis tihkusateessa oli kyllä pahimmasta päästä. Onneksi aikuisena voi mennä siistille kuntosalille vispaamaan monitoimihärvelillä, eikä kukaan karju silmät kiiluen VÄÄRÄ!
No comments :
Post a Comment