Viikko ilman työtä tai muitakaan velvollisuuksia. Samista on tulossa kovaa vauhtia graafinen suunnittelija ja minusta sekopäinen. Runsaan vapaa-aikani olen käyttänyt suurimmaksi osaksi voivotteluun. Tämän lisäksi olen aloittanut uuden urani elokuvantekijänä lukemalla aihetta käsittelevän oppaan puoleen väliin. Olen myös aloittanut oman käsikirjoitukseni synnyttämisen englanniksi. Jos ei muuta niin opin ainakin englantia. Tyylilajini vaikuttaa olevan omaelämäkerrallinen romanttinen komedia. Tai ehkä pelkkä farssi. Todennäköisesti kesken jäävä sellainen.
Mitenkään pitkälle en ole uudella urallani päässyt, sillä joka viides minuutti Sami korottaa äänensä. Se opettelee flashia, hötömliä ja php:ta. Onnistui koodaamaan jo oman sivulaskurinkin. Minä sitten yritän sitä autella, vaikken koodista niin ymmärräkään. Mutta ainakin laitan sen valitsemaan paremman näköisiä fontteja. Yhteistyö ei ole aivan saumatonta, koska Sami haluaa tehdä kaiken itse. Tekisi mieleni niin raastaa hiiri sen kädestä ja tehdä sille valmis luonnos puolessa tunnissa. Mutta kun pitää opettaaa sitä itse ajattelemaan mikä näyttää hyvältä. Miten sellaista voi opettaa? En enää muista miten homma toimi koulussa. Kyllähän meitä patisteltiin lukemaan lehtiä ja katsomaan muiden töitä. Graafisen suunnittelun periaate on sama kuin muussakin luovassa toiminnassa. Lainata ideoita joka puolelta verhoista sanomalehteen tai bussilippuun ja sulauttaa ne omaksi työkseen. Suurimpia oivalluksiani tässä ammatissa on se, että omasta päästäni ei synny sinänsä mitään hyvää. Kaikki vaikutteet tulevat ulkopuolelta, joten luovuutta ei ruoki tyhjä tila ja omaan pääkoppaansa uppoutuminen. Tosin pieni mediapaasto voi olla hyvin terveellinen muussa mielessä
Tänään sain tärkeän puhelun, jota olin odottanut tiistaista asti. Sovimme työhaastattelun ensi maanantaiksi kello 13.30. Kyseessä on ihan oikea, vakituinen työpaikka kristillisessä avustusorganisaatiossa (TEAR Fund). Työ kuulostaa monipuoliselta, tosin kysymys on vain yhden organisaation materiaalista joten tyylillisesti ei varmaan ole kovin vaihtelevaa. Olen silti ihan tohkeissani, että jotain ylipäätään tapahtuu.
Nyt sushintarpeeni on yltynyt sietämättömäksi, ja lähden ostamaan evästä läheisestä lounasbaarista. Sieltä saa sellaisia kolmionmuotoisia tonnikalamajoneesi-tötteröitä, joiden päällä on hyvää rouhetta. En halua tietää, mistä rouhe on tehty, kun japanilaisista ei aina tiedä. Mutta hyvää se on. Ja painosta on turha kommentoida, koska olen ostanut taas kuntosalijäsenyyden, tällä kertaa seitsemäksi kuukaudeksi. Jumppaamisella on varsinkin työttömänä valtava vaikutus mielialaan, varsinkin kun sen jälkeen pääsee 80-asteiseen saunaan. Kyllä, tuosta liikuntakeskuksesta löytyy aivan oikea sauna! Sen nimi tosin on Swedish Sauna, joka nyt ihan pikkuisen kaivelee asioista perillä olevaa.
No comments :
Post a Comment