Nyt toimistossa alkaa olla sellainen kiire, ettei kukaan ehtinyt järjestää minulle turhauttavaa pikkupuuhastelua. Pääsin siis oikeisiin töihin, suunnittelemaan keksipakkauksia. Kun vein luonnokseni näytille myöhemmin iltapäivällä, CD oli oudon tyytyväinen ja ihmeissään ripeydestäni. Alan vähitellen tajuta, että minun ei odoteta lähtökohtaisesti osaavan mitään, mikä on kyllä linjassa palkkani kanssa. On mukava tietää, että voin käyttää loppuviikon kekseihin. Muussa tapauksessa kiertelisin taas muiden pöytiä kärttäen tekemistä. Viime perjantaina kun töitä ei riittänyt, minut pistettiin järjestelemään kirjastoa. Tulostin valtavan määrän värikkäitä koodilappuja ja kiinnitin hyllynreunoihin. Vastasin ainakin seitsemään Howru? kysymykseen "Fine" "Great" "cool" "wicked" ja muita liirumlaarumeita joita täällä halutaan kuulla. Ei Uusi-Seelanti mikään amerikan veroinen tekohymy-yhteiskunta ole, mutta helpommalla pääsee jos hymyilee ja henkii rentoa fiilistä.
Olen pyytänyt Samilta videokameraa synttärilahjaksi. Tiedän, että ostin sellaisen pari vuotta sitten ja myin pois. Mutta nyt olen tosissani. Täällä on niin paljon sellaista, mikä pitäisi saada nauhalle. Huomenna otan ehkä valokuvan parvekkeelta. Maalasivat tänään yhden alapuolella näkyvistä katoista suurinpiirtein neonvihreäksi. Kyllä olisi Helsingin julkisivulautakunta tai jotkut kattoviranomaiset olleet jo virkavallan kanssa paikalla. Täällä sitä saa olla minkä värinen lystää. Varsinkin lähiöiden varastomyymälät, autovuokraamot ynnämuut hehkuvat kaikissa 80-luvun maaleissa. Tai niiden jäänteissä.
No comments :
Post a Comment