Jottei sisko hermostuisi, päivitän viikonlopun tapahtumia tänne hyvissä ajoin. Koska mitään erityistä ei ole tapahtunut, kerronpa huvikseni miten ihan tavallinen lauantaipäivä täällä kului. Voitte huviksenne yrittää keksiä, mitkä kertomuksen kohdat paljastavat, ettemme ole Suomessa.
Heräsin puhelimen herätyskelloon, Sami oli sopinut squash-pelin kello yhdeksitoista. Söimme jugurttia, paahtoleipää, teetä ja kahvia. Päätin lähteä samalla ovenavauksella kuntosalille. Vaihdoin vaatteet, kasasin treenitavarat kassiin. Muistin tällä kertaa lenkkarisukat. Kun sukkia ei muuten tarvitse, ei tahdo muistaa treenisukkiakaan. Kuntosalilla oli väljää. Vaikka kuntopyörien, soutulaitteiden jne. ympärillä hurisi ainakin viisi valtavaa tuuletinta, hikoilin takapuoleni nolosti märäksi. Jätin saunomisen väliin, koska K'roadin kuntosalin saunassa ei ole turvallisuussyistä (?) vesikiulua. Lisäksi siellä istuu usein pari kolme naista hölisemässä kovaan ääneen elämästään. Koska jutustelu käy ylälauteella liian raskaaksi, leidit istuvat alimmalla portaalla, häveliäästi pyyhkeisiin kääriytyneenä, naistenlehteä pläräten. Kuntosalilta lähdettyäni harhailin viereiseen halpakauppaan tekemään kosmetiikkalöytöjä. Koska tuontitavarat ovat niin kalliita, tuntuu hienolta löytää 2 pulloa hoitoainetta kolmella dollarilla. Tarjolla oli myös limettihoitoainetta, jossa oli vain suomen- ja ruotsinkieliset pakkaustekstit.
Kun palasin kotiin, luulin että Sami oli vielä pelaamassa. Riensin kokeilemaan uutta persikkakuorinta-ainetta, joka haisi vähän vanhentuneelle jugurtille. Kun tungin pakettia roskikseen, tuntui kuin olisin kuullut oman nimeni. Ehdin jo ajatella, miten Jumala kutsui Samuelia, kun kuulin nimeni uudestaan ja tajusin äänen tulevan parvekkeelta. Sami makasi pyyhkeen päällä ja otti aurinkoa. Mainitsinko, että sade oli loppunut?
Ryhdyin leikkimään Flashilla. Oletin, että aika pysähtyi koska en katsonut kelloa pitkään aikaan. Jossain vaiheessa Sami sai itsensä pystyasentoon ja suihkuun. Hän rupesi vaatimaan, että on käytävä kaupassa. Kun lauantaisin marketista on ilmainen bussikuljetus kotiovelle. Sami heitti repun selkään ja nappasi hissin. Minä puuteroin nenäni ja juoksin sen kiinni kadulla. Tiesin, että jos en lähde mukaan se ei lähde mun kanssa minnekään illalla. Piti kävellä Samin kössihallin kautta, kun se kävi maksamassa aikaisemmin ryystämänsä urheilujuoman. Kauppaan kävelee vartissa, kumpaa reittiä tahansa. Kaupan nimi on NewWorld, se on Samin mielestä halvempi kuin FoodTown. Minusta se on vähän yläluokkaisempi. Viinivalikoima on valtava ja kassalla on aina rahastajan lisäksi erikseen pakkaaja. Ostimme lempiherkkuja, kuten kaksi isoa irtomuffinssia ja cashew-pähkinöitä.
Kotiin päästyämme söimme pähkinät ja muffinssit pois ripeään tahtiin. Uppouduin taas Flashiin. Jossain vaiheessa naapurin ääni kuului parvekkeelta. Sovittiin, että lähdetään illalla katsomaan standup-koomikkoja. Kieltäydyin tekstiviestikutsusta lähteä grillaamaan Marin porukan kanssa. Harmi, koska ei olla nähty niitä vähään aikaan. Kun ilta sitten saapui, riensin pesemään tukkani ja vaihtamaan vaatteet (alle kymmenessä minuutissa!). Mandylla oli huono olo, eikä se lähtenyt mukaan.
Koomikot olivat tällä kertaa paljon tasaväkisempiä, kaikki edes jollain tavalla hauskoja. Osa esityksistä koetteli todella hyvän maun rajoja ja samalla yleisössä istuvia opettajia, jotka ensimmäinen esiintyjä valitsi silmätikuikseen. Sami nauroi niin kovasti, että sai naamansa kipeäksi. Antamalla osuuspankin luottokortin pantiksi sai tilattua pöytään oluet. Kun esityksen jälkeen menimme baaritiskille niitä maksamaan, laskuun oli lisätty myös vieressä istuneen alaikäisen pilsneri. Pullo tosin löytyi avaamattomana pöydältä.
Siinä siis yhden päivän sisältö. Miksi tämä kaikki ei olisi voinut tapahtua Suomessa?
No comments :
Post a Comment