Vihdoinkin!!!

No, tästä voitte jo arvata, että olen vihdoin saanut vakituisen työpaikan!!! Tänään TEAR Fundista vihdoin soitettiin ja tarjottiin kauan hinkumaani työpaikkaa. Saan aloittaa ensi maanantaina. Sattuu vielä olemaan vappu, vaikkei sitä juhlaa täällä tunnetakaan. Pitäisiköhän ilmestyä töihin serpentiinin ja kossupullon kanssa, kertoa suomalaisesta perinteestä? No, ehkä jätetään tämä vappu väliin. Sami jää siis kotiin, kun minä menen töihin ja näin asiat palaavat taas uomiinsa.

Täytynee asennoitua jo hyvissä ajoin elämänmuutokseen. Ei enää päiväsaikaan kuntosalilla käymistä, romaaneja, piirtelemistä, sushin valmistusta, Dr. Philia, kirjastossa ja kirjakaupoissa maleksimista ja kaikenlaisten elokuvajuttujen muka-opiskelua. Täytyy liittyä heikkoa julkista liikennettä käyttävien työläisten loputtomaan virtaan. Muuttua taas tuottavaksi :)

Nyt täytyy rientää kaupungille hoitamaan muutama asia, että ehdin takaisin laittamaan juhla-ateriaa kun Sami tulee töistä. Kun tarkemmin asiaa ajattelen, taidankin ostaa pullon shampanjaa. Jokohan nyt uskallan sanoa, että olen onnistunut työnhaussa? Kun jotain odottaa tarpeeksi kauan, ei meinaa uskoa millään todeksi. Yritän vakuuttaa itselleni, että suullinen työtarjous on ihan pätevä tässäkin kulttuurissa. Keskiviikkona saan paperit allekirjoitettavaksi, kun huomenna on Anzac day (Uuden-Seelannin sotaveteraanien muistopäivä ??) ja yleinen vapaapäivä. Sitten voinkin aloittaa oleskeluluvan näännyttävän hakuprosessin. Naapurit saivat jo omat EOI -kaavakkeensa täytettyä.